Halló sinne ruudun toiselle puolelle!
Tämä viikko on ollut kaaottisen ahdistava.
Koko viikon on satanut vettä paitsi torstaina.
Taino silloinkin vain illalla..
Päivät ovat sumua, mikään ei muutu, ei edes sää.
Hevosten käyttäytyminen kyllä mutta ei mikään muu..
Maanantai.
Sepä se, kuka maanantaista tykkää.
Sunnuntai iltana jostain syystä sain hirveän pistävän kivun oikeaan kylkeen ja sitä seuraavan ylävatsan kouristavan kivun.
Ajattelin, että nukkumisella tämä menee ohi, vaikka nukkuminen oli mitä oli.
Aamulla heräsin ja vieläkin sattui, taisin jopa itkeä matkalla tallille, sen verran koski.
Freydis huomasi heti, että kaikki ei ole kunnossa kun tallille saavuin.
Söin, taino yritin syödä. Ei auttanut.
Otin särkylääkkeen, ei auttanut.
Nuorten hevosten kengitys alkoi ja minun piti auttaa kengittäjää sillä tuntui etten pysty ratsastamaan, oksentaisin samantien jos hevosen selkään kiipeäisin.
Kidutin itseäni kahteen asti tallilla, saaden itkukohtauksia, kunnes Hólmar oli sitä mieltä että lähden kotiin ja siitä lääkäriin.
Kieltäydyin lääkäristä, koska ajattelin kivun menevän ohitse.
Eipä mennyt.
Seuraavaksi olen matkalla Selfossiin sairaalaan Hólmarin mukana.
Sairaalassa he tekivät minulle kokeita kokeiden jälkeen.
Lopputulos oli että andibiotit olivat todennäköisesti rikkoneet vatsaani josta kipu johtui.
Onneksi.
 |
| vuorille on tullut paljon lunta yön aikana |
Sunnuntai oli hiukan parempi.
Oltiin Ullan kanssa kiertelemässä Selfossin ympärillä. Käytiin rannikolla, kahdessa kalastajakylässä,
kuumilla lähteillä ja kuulin paljon alueen tarinoista sekä historiasta.
Kuvia!
 |
| Islantilaisia lampaita |
 |
| Rannikko sekä hyinen Atlantin valtameri |
Lisäksi näin kuinka rannikkovartiosto sekä vapaaehtoiset etsivät vuorilta kadonnutta henkilöä.
Tosiaankin vesi noissa kuumissa lähteissä on 80-100 asteista, ja kuulemma moni turisti polttaa itsensä niihin kun ei varo tarpeeksi.
Koska melkein koko viikon on satanut vettä ollaan suunnilleen asuttu maneesissa. Mutta sillointällöin suomalaista Sisua löytyy, kun lähtee kaatosateeseen ratsastamaan, koska ei enää pysty olemaan sisällä.
Tässä kuva maneesistamme sekä jalustinpususta á la Adam!
Adam on ehdottomasti mun mussukka. Tuntuu, että siitä ei oikein muut niinkään välitä, mutta meillä synkkaa niin hyvin! Kuten Hólmar on sanonut "nyt Adam on saanut oman pienen ystävän".
Aatamilla on ehkä maailman kilteimmät silmät ja voisin vaa olla sen boxissa ja silitellä sitä monta tuntia :D
Alku meillä ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta valtataistelun jälkeen kaikki on sujunut todella hyvin!
 |
<3 |
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
-Roosa
